KAUDEN PÄÄTÖS KILPISJÄRVEN TUNTUREILLA




Pitkästä aikaa tunturiin


Kolmen vuoden tauon jälkeen päästiin vihdoin palaamaan paikkaan, jota voin kutsua sieluni maisemaksi. Kilpisjärven tunturit kutsuivat ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten. Tällä kertaa lähdettiin kahdeksannen kerran nauttimaan jylhistä maisemista ja rauhasta. Reissukaverina oli Erkki, niin kuin aina ennenkin. matkalla seurueeseen liittyi myös pieni pehmo-Pikachu, joka seikkaili mukanamme koko matkan.




Jokaisella on omat tavoitteensa kun sieppausköysi irtoaa ja valjakko lähtee liikkeelle Kilpisjärven kylältä. Monet haluavat ajaa mahdollisimman paljon kilometrejä. Minulle ajetut kilometrit eivät ole olleet se juttu, vaikka se onkin kivaa. Tykkään pilkkiä, katsella ympärilleni ym. Koirien hoito ja muut rutiinit vievät oman aikansa, etenkin jos vaihdetaan paikkaa. Välillä on vain kiva olla tekemättä mitään erikoista.



Tavoite lähestyy


Lähdimme kotoa 18.4. ja ajoimme Rovaniemelle, missä oltiin yötä asuntovaunussani Raitolassa. Matkalla haettiin kaikki ruuat take away-meiningillä. Muutenkin välteltiin kontakteja ja pidettiin kiltisti maskeja. Aamulla jatkoimme matkaa Kilpisjärvelle.


Iltataivas toivotti tervetulleeksi tunturiin


Meekon leirissä


Starttasimme tunturiin illalla. Päivä oli lämmin ja päätimme ajaa yötä myöten. Koska suunnitelmissa oli olla matkalla 6 yötä, oli tavaraa reessä paljon, arviolta parin sadan kilon verran. Siinä oli kahdeksalle koiralle tekemistä.


Parkkipaikka

Vihdoin tunturissa


Ensimmäinen etappi vei Meekolle. Leiriydyimme autiotupien lähistöön hyödyntäen myös uusia koiraparkkeja, joita Metsähallitus oli joidenkin tupien lähistölle tehneet. Koko aikana emme käyneet yhdessäkään tuvassa sisällä. Käsivarren Lapissa oli melko paljon valjakoita liikkeellä, mutta hyvin sinne sekaan mahtui.



Viidennen yön leiri tehtiin Meekon laaksoon kauemmaksi tuvalta, kokonaan omaan rauhaan. Muuten leirejä meillä oli Meekon kämpällä, Haltin kämpällä ja Saarijärven kämpällä.


Keliä laidasta laitaan


Iisakki - rekikoira
Sääolosuhteita saatiin jälleen laidasta laitaan. Välillä paistoi aurinko ja välillä tuprutti lunta. Kuten lähes joka kerta, pieni myräkkäkin koettiin. Tuuli kinosti lunta parin yön aikana Haltilla ja kuten ennenkin, onnistuin virittämään ketjun koirille juuri siihen, mihin kinosta kasaantui. Lapiohommia siis riitti. Osa koirista peittyi lumeen ja oli suojassa tuulelta sen alla.




Illalla koirat käpertyivät nukkumaan takit päällä

Aamulla joillakin päällä oli kunnon lumipeitto

Yön aikana kova tuuli kinosti lumivallin juuri meidän tiimin kohdalle

Lumen suojassa on lämmintä. Jogas heräilee aamulla


Tuuli paukutti telttaa, mutta siihen tottui taas, eikä se häirinnyt unta. Muutenkin teltassa oli mukavaa hyvien varusteiden vuoksi.





Yksiöni keittiö....

... ja makuuhuone.


Rautu ei ollut syönnillään ja taisin ensimmäistä kertaa jäädä kokonaan ilman saalista. Tosin pilkkihetki jäi hetkeksi, kun koirat olivat Pitsuksen kämpän parkissa sitä mieltä, että olisi aika jatkaa matkaa. Noh, joskus toiste sitten.


Koirista


Sisarukset Toskal ja Meekon


Mitään kovin pitkiä matkoja ei ajeltu. Etukäteen mietitytti se, miten Meekon pystyy täyttämään johtajan saappaat. Oli sydäntäsärkevää jättää Bilbo kotiin, kun se yritti väkisin työntyä tarhan ovesta laittaessani muita autoon. Reissu olisi kuitenkin ollut sille liian raskas ja toisaalta Meekon oli jo otettava ykkösjohtajan paikka. Miten se tehtävässään onnistui? Välillä ihan hyvin, välillä erittäin hyvin, mutta myös oppimista on paljon. Se ymmärsi kyllä, mitä tahdoin, mutta sen auktoriteetti ei aina riittänyt vieruskaverin suhteen. Vieressä kävi Iisakki, Toskal ja Tsahkal. Suurimman osan matkasta vieressä juoksi sisko Toskal. Meekon oli kuitenkin selvästi se, joka teki päätökset. Risteyksissä ei ollut mitään ongelmaa, mutta avointa kenttää sen kanssa ei ole pystynyt treenaamaan. Se kuitenkin oppi viikon aikana paljon ja muutaman kerran yllätti hienosti lähtiessään käskystä uralta ohjatessaan valjakon haluamaani suuntaan ilman mitään jälkeä.


Ensi vuonna taas… toivottavasti


Tämän reissun tiimi koostui seuraavista koirista: Meekon, Toskal, Iisakki, Ilo, Tsahkal, Lucky, Jogas ja Kätkä. Nyt on aika ripustaa valjaat naulaan ja aloittaa koirille kesäloma. Syksyllä aloitetaan taas treeni. Toivottavasti kaudesta tulee normaali, sillä taloudellisesti se on tulevaisuuden ehto. Ja toivottavasti kausi päästään jälleen lopettamaan Kilpisjärven tuntureille. Siihen paikkaan ei koskaan kyllästy.


Lucky nukkuu tyytyväisenä boxissa 6 yön reissun jälkeen. Liekö näkee jo unta seuraavasta retkestä?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toimintaperiaatteistani

Kummiksi Lapinvuokon siperianhuskylle?

Neuloosi