Lapinvuokonkennel

  Kohta lähdetään Nyt kun asiakkaita ei juurikaan ole, on alkanut olla vähän tylsää ajella itsekseen. Koirat keskittyy työhön, eikä niiden kanssa tule juurikaan jutusteltua satunnaisten vasen- ja oikea-käskyjen lisäksi. Onneksi tilanteeseen on tullut muutos. Heitin tänään jo toisen lenkin jarrumaton eli tuttavallisemmin Jammun kanssa. Jammu touhuaa varsinaisesti pääkennelin puolella, mutta on luvannut tulla seuraksi myös minulle aina kun ehtii. Rauhallista ja kaunista Tänään siis lähdettiin yhdessä treenilenkille leppoisaan talvisäähän. Keli oli tosiaan lämpimämpi kuin pitkään aikaan. Silti maisema oli silmiähivelevän kaunis. Siinä ajellessa tuumasin kuinka kaunista voikaan suomalainen metsä ja jänkä olla. Jammu tuntui olevan kovin samaa mieltä. Kerroin sille menneistä tunturireissuista ja unelmoin tulevista. Jammu on perusluonteeltaan kovin hiljainen, mutta loistava kuuntelija. Se ei keskeytä, vaikka jaarittelisin pitkään jostain pienestä, mutta minulle tärkeästä tapahtumasta.

 OMIA TOIMINTAPERIAATTEITANI Eläinsuojeluaktivistit ovat kritisoineet koiravaljakkobisnestä viime aikoina. Tässä postauksessani haluan kertoa, miten itse toimin ja mitkä ovat omat arvoni pienenä yrittäjänä koiravaljakkoyrittäjien joukossa. Olen toiminut osa-aikaisena yrittäjänä lähes 20 vuotta. Koirat ovat olleet aiemmin lähinnä harrastus. Koiramäärän lisääntyessä myös kulut kasvoivat. Pyrin kattamaan kuluja käymällä sesonkiapuna pohjoisessa tutuilla yrittäjillä. Tästä kerroin jo aiemmin historiikissä. Reilu vuosi sitten jäin palkkatyöstäni pois pelkästään yrittäjäksi. Lisäsin koiramäärää tulevaisuuden turvatakseni. Tiimissä on nyt 7 vuosikasta, jotka opettelevat turistihommia vanhempien opastuksella. Bianca toipilaana sisällä Koiravaljakkoyrittäjänä asetun jonnekin ison safarikennelin ja harrastajan välimaastoon. Koiramäärä on pieni ja toimin niiden kanssa pääsääntöisesti yksin. Koirat ovat työkavereita sekä myös lemmikkejä. Ne saavat huomiota ja rapsutuksia päivittäin ja

YKSINKERTAISEN IHMISEN PÄHKÄILYÄ MAAILMANMENOSTA Luin m atkailun tutkija n, Soile Veijola n kirjoituksen matkailun tulevaisuudesta. Se alkaa seuraavilla lauseilla: ”Vähemmän koneita, enemmän lihasvoimaa ja eläimiä: lapinlehmiä, poroja ja suomenhevosia. Perinnerakentamista ja paikallisesta kulttuurista ammentamista. Tässä lääkkeitä koronan runtelemalle Lapin matkailulle, joka on kriisin jälkeen uuden edessä.” Jännä, miten eri tavoilla ihmiset ajattelevat asioista. Asiantuntijoita Lapin matkailun suhteen tuntuu olevan joka lähtöön. Olen sen verran asiaa nähnyt ruohonjuuritasolta, että minun on vaikea ymmärtää, miten esim lapinlehmää voisi hyödyntää matkailussa. Voi kun maailma pyörisi kauniiden ajatusten voimalla. Ikävä kyllä ihminen on keksinyt sellaisen asian kuin raha. Tällä vanhalla keksinnöllä pyöritetään paljon hyvää yhteiskunnassa, kuten esim terveydenhuolto. Meillä on eläkejärjestelmä, työttömyysturva, ilmainen koulutus ja mahdollisuus monenlaisiin tukiin elämän vaikeissa ti